Tanskalaisen tutkija ja kirjailija Björn Lomborgin Wall Street Journalissa toukokuussa 2009 julkaistun artikkelin “The Climate-Industrial Complex” lyhennetty vapaa suomennos

 

Ilmastoteollinen kompleksi

 

Jotkut yritykset näkevät vihreän liikkeen puhtaasti bisnes-mahdollisuutena

Yritysjohtajat myötäilevät poliitikkoja ja tiedemiehiä vaatimalla nopeita ja voimakkaasti vaikuttavia toimenpiteitä ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi. Kyseessä on yritysten vanha kikka rikastua julkisilla varoilla.

Näiden ryhmien väliset yhteydet muistuttavat ”Kylmän Sodan” aikaisia aseteollisuuden, tutkijoiden ja Yhdysvaltojen armeijan välisiä suhteita. Silloin Presidentti Dwight Eisenhower varoitti mahtavasta sotateollisesta kompleksista, jonka “väärinkäytön tuhoisan voiman nousun mahdollisuudet ovat olemassa” ja ”on olemassa kiusaus tuntea, että jotkut upeat ja kalliit toimet voisivat ihmeellisesti ratkaista kaikki nykyiset vaikeudet”.

Näin on myös ilmastonmuutoksenkin laita. Meille on kerrottu että ainoa tapa vastata maapallon lämpenemiseen on hyvin kallis hiilipäästöjen säätely. Tämä siitä huolimatta, että on paljon todisteita siitä että säätely ei olisi lainkaan kustannustehokasta. Onko ‘ilmastonmuutoksessa’ kysymys “ilmastoteolliseseta kompleksista”, joka siirtää veronmaksajien rahat teollissuudelle?

Asia tulee esiin World Business Summit on Climate Change kokouksessa Kööpenhaminassa tänä viikonloppuna.

Puhujana mm tietysti Al Gore, joka oikeastaan edustaa kaikkia kolmea ryhmää. Hän on poliitikko, ilmastokampanjaan osallistuja, sekä vihreän yksityisyrityksen hallituksessa, joka investoi ilmasto-pelkoisille myytäviin tuotteisiin.

Maailman suurin tuulivoimaturbiinien valmistaja Vestas (Copenhagen Climate Council’in jäsen) kehottaa hallituksia investoimaan tuulivoimaan. Vestas sponsoroi CNN:n “Climate in Peril” segmenttiä. Toinen jäsen, Al Goren Generation Investment Management varoittaa riskeistä Yhdysvaltojen taloudelle, ellei hiilelle nopeasti määrätä hintaa.

Euroopan energiayhtiöt hyötyivät kymmeniä miljardeja euroja Euroopan päästökaupan ensimmäisinä vuosina myymällä ilmaiseksi saatuja päästöoikeuksia.

Yhdysvaltojen yritykset ja ilmastonmuutokseen liittyvät intressiryhmät palkkasivat viime vuonna (2008) 2430 lobbaaja, lisäystä 300% viidessä vuodessa. Suurimmat (50) sähkön tuottajat – Duke Energy mukaanluettuna – käyttivät $51 miljoonaa lobbajiin kuudessa kuukaudessa.

Yritysten hakemat massiiviset voitot eivät välttämättä ole hyväksi muulle taloudelle.

World Business Summitissa kuullaan myös James Lovelockia, joka uskoo että Eurooppa muuttuu Saharaksi ja Lontoo joutuu veden alle 30:ssä vuodessa, Sir Crispin Tickelliä, joka uskoo että UK:n väkilukua pitää vähentää kahdella kolmanneksella, jotta maa selviää maapallon lämpenemisestä, sekä Timothy Flannerya, joka varottaa että merenpinta nousee ”kahdeksankerroksisen rakennuksen korkeudelle”.

Sananvapaus on tärkeä. Mutta nämä katastrofi-visiot ovat kaukana tiedeyhteisön mielipiteestä, ja menevät paljon pitemmälle kuin mitä IPCC:n tiedemiehet sanovat.

Etua tavoittelevien yritysten, poliitikkojen jotka yrittävät tehdä vaikutusta, ja ilmastoaktivistien kumppanuus muodostaa epäpyhän allianssin. Ilmastoteollinen kompleksi ei edistä keskustelua siitä miten haasteeseen vastata niin, että kaikki hyötyisivät parhaiten.

Ei pitäisi yllättyä siitä että ne jotka voivat hyötyä, ovat niitä jotka äänekkäimmin vaativat poliitikkoja toimimaan. Omaisuuksien syytäminen globaaliin hiilipäästöjen säätelyyn tulee talodellisesti hyödyttämään harvoja, mutta kalliiksi muille.

 

Lähde:

http://online.wsj.com/article/SB124286145192740987.html

 

Pin It on Pinterest

Share This