Leudot talvet

Vanhojen lehtileikkeiden perusteella leudot talvet eivät ole lainkaan niin harvinaisia maassamme, kuin miltä nykyuutisoinnin perusteella voisi ajatella.

1904

Talviurheilusta Helsingissä tätä nykyä

01.02.1904 Suomen Urheilulehti no 1

Kun tähän kirjoitukseen käyn käsiksi *) on meillä oikein ikävimpiä Helsingin talvia. Suomen pääkaupunki on ilmastonsa puolesta inhoittavimpia paikkoja maailmassa. Sehän on tuulien ja myrskyjen tyyssija. Ja sitä paitsi siltä joinakin vuosina täydellisesti puuttuu kunnollinen talvi ja kunnollinen kesä. Nyt taas on talven alku, joka ei hyviä ennusta.
Talven kaunistus on lumi, suuret kinokset ja kiiltävä hanki_ Mitä me nyt näemme! Emme muuta kuin harmaita katuja, ja kaupungin ulkopuolella jäätyneitä lätäköitä metsissä ja maantien lieju kiveksi kovettuneena.
Tällainen talvi tekee kylmän, kolkon ja suurullisen vaikutuksen ihmiseen. Oletteko nähneet miehiä, juopporaukkoja, jotka keskellä talvipakkasia astua luikkivat ilman päällysvaatteita, kädet syvällä housuntaskuissa, korvat, nenä ja posket kylmästä punottavina, ruumis kumarassa ja polvet koukussa? Te olette nähneet sellaisia ja säälineet heitä. — Heidän kaltaisensa talvi meillä nyt on. Ei tällä talvella ole päällystakkia, vilu tunkee syvälle maan sisään, koko luonto on kohmeessa. Sanalla sanoen meillä renttu talvi.
Mitäs nyt olisi tällaisen talven urheilusta kirjoittamista? Kerron mitä olen nähnyt ja kokenut. Pyydän anteeksi, että hiukan aluksi puhun itsestäni.
Löytyy ihmisiä, jotka elävät yksinomaan kalenterin mukaan. Syyskuun lopussa ne panevat polkypyöränsä talviteloilleen, lokakuun lopussa ottavat talvipalttoon päällensä, tammikuussa turkkinsa, huolimatta ollenkaan siitä, vaativatko sitä olosuhteet. Ne ovat niin sanotuita vanhoillisia, lainkuuliaita yhteiskunnan tukeita. Tällainen en ainakaan minä ole.
Kulen yhä vieläkin kesähatussa, koska on lämmin, joulukuussa liikuin vielä ilman palttoota, koska oli lämmin, ja koko talven aina tähän päivään saakka olen ajanut uutterasti polkupyörää, koska ei ole ollut lunta. Olen houkutellut muitakin tuttaviani lähtemään seuraani, mutta olen saanut vastaukseksi, että pyörä on talviteloillaan. Sukset ovat esillä, vaikka ei ole lunta, mutta pyörä piilossa,
vaikka on paras pyöräilykeli, parempi kuin koskaan kesällä tahi syksyllä.

1925

Ainoa talvipäivä

14.02.1925 Länsi-Suomi no 18

”Ei ihminen kokematta tiedä sitäkään, miltä tuntuu kahlata kurassa sellaiset talvikuukaudet kuin tammikuu ja helmikuu. Tämä sukupolvi, joka jo muutakin ihmeellistä on nähnyt, on saanut tutustua myöskin kuraiseen talveen.
Kurakeliä on nyt miltei yhtämittaisesti kestänyt sydäntalvella yli kaksi kuukautta, joulukuun alusta lähtien. Vain kerran sinä aikana on lämpömittari huomatakseni laskenut pakkasen puolelle. Se tapahtui viime sunnuntain vastaisena yönä.”
”Sunnuntaiaamulla nähtiin se ihme, että lämpömittari osoitti 9 astetta pakkasta. Lumi tosin vielä puuttui, mutta ihmisten katse kuitenkin kirkastui ja Karin jäällä vallitsi sunnuntaiaamupäivän mitä iloisin helke ja vilinä. Vanhemmatkin ihmiset olivat sonnustautuneet lasten mukana katsomaan vielä todellista jäätä, joka kantaa ihmisen painon.
Ja kun maanantaipäivä vielä oli mennyt, valkeni tiistai helmikuun 12 :s päivä. Se oli tämän talven ensimäinen ehkä myöskin viimeinen talvipäivä. Kaduilla oli miltei ihanteellinen rekikeli. Samoin näytti olevan maanteillä, sillä parrukuormat syöksyivät yhtäkkiä pitkänä jonona kaupunkiin, kulkuset oli sidottu hevosten ajopeleihin, aurinko paistoi kirkkaana ja vesisateen, kuran ja pimeyden masentama ihmiskunta oli yhtäkkiä herännyt kuin horroksesta. ”
 ”Sellainen oli tiistai tämän talven ainoa talvipäivä. Kun tämän kirjoittaja illalla 11 esillä käveli kotiin toimituksesta, putisteli taivas lunta suurin hahtuvin. Tuuli puhalteli etelästä, joka näytti uhkaavalta, mutta maassa oli vahva talven leima ja lunta tuli lisää; sehän on talvea, puhaltakoon tuuli mistä tahtoo.”
”Keskiviikkoaamuna oli jokaisen heräävän ensi tehtävä katsoa ulos. Siellä satoi vettä ja lämpömittari osoitti 5 astetta lämmintä. Satanut oli koko yön lujasti, koska kaduilla jo ollut jäätikkökin oli mennyt niin tarkkaan, että aamuhämärässä kouluun kelkkoineen lähteneet pojat saivat kantaa keikkojaan. Niin meni ainoa talvipäivä. Lämpömittari »jäätyi» 5 asteen lämmön puolelle, jäänjätteet hävisivät nopeasti ja torstaina alkoi kura hallita teitä yksin. ”
Maalais-Matti.

Talvi 1925 lämmin Tampereella

Vesisateet ja lämpimät ilmat jatkuivat aina tammikuun loppuun asti, kun samaan aikaan Keski-Euroopassa hytistiin pakkasessa.

Leuto talvi 1925, varhainen kevät, kaunis kesä, syysmyrskyjä

 Esimerkiksi tammikuun keskilämpötila oli vain 0 astetta, kun ajanjakson keskiarvo oli -7 astetta. Luntakaan ei vuodenaikaan nähden ollut normaalisti.

 

1910

velikulta nro 2

27.01.1910 Velikulta no 2

Kävikö Cook pohjoisnavalla vai ei, on itse asiassa se ja sama. Mutta se nyt kuitenkaan ei ole se ja sama, että maapallo on kuin onkin hieman radaltaan horjahtanut. Sitä vastaan on vakava vastalause sanottava.

Sillä onko tämä nyt laitaa, että meillä on tammikuussa vesisateita tahi hiekkamyrskyjä, että me olemme joutuneet kaikenlaisten pyrstötähtien piiriin ja ties mihin menossa lienemmekään? Minä kysyn vain. Ja silloin minä rupean arvelemaan, että jospa se Cook sittenkin sitä napaa pyöräytti, vai olisiko se Peary ollut. Mutta huiskautettu sitä vain on.
Kaikkeen on siis syy navassa. Ja siinä uskossa minä kuolenkin.

 

1696

Jäät sulivat helmikuussa

02.06.1887 Turun Lehti no 63

Wuosi 1696 oli kamalampi kaikkea, mitä maamme tähän asti oli kärsinyt. Se oli kummallinen wuosi. Talwi oli niin lauha että jäät suliwat jo helmikuun lopulla, pääskyset tuliwat etelä-Ruotsiin ja moni teki toukoa. Mutta 7 päiwänä maaliskuuta palasi pakkanen, järwet jäätyiwät jälleen niin lujiksi, että niitä ajettiin. Kewätkylwöt katosiwat, syyskylwö mätäni maassa. Kesä tuli kylmä, ja 8 päiwänä elokuuta peitti paksu jää kaikki järwet. Elokuun 22 päiwänä oli taasen halla neljä yötä perätysten. Koko Suomessa

saatiin tuskin muutamia tynnyriä hallan panemia, puoleksi joutu-
neita jywiä. Niityt eiwät kaswaneet hieinää, eläimet kuoliwat, jänikset ja osaksi linnut katosiwat metsistä, kukko herkesi laulamasta, arka ilwes otti pakonsa kyliin, hiirilaumat söiwät kaikki mitä eteen sattui.

1901

Kirjeitä.

Utsjoelta.

02.02.1901 Perä-Pohjolainen no 14

Ei ole ankara talmi Lapissakaan, sillä Joulusta saakka on ollut miltei yhtämittaista suwea, joten lumikin on saanut siipeensä niin, että jokivarret owat lumettomina mustan jääkuoren peitossa. Jos tulee pakkaset ilman et- tei lunta sada ei taida leukamme poron raswasta kiiltää, sillä porot laihtuwat kun ruokapaikat pilaantuwat, elleivät porot pääse jäkälään käsiksi jääkuoren läpi.
Wiisaimmat meistä arwelewat näin lauhan talwen johtuman siitä kun ne 4 tanskalaiseen remontuli-retkikuntaan kuuluwaa herrasmiestä, jotka tuliwat tänne wiime Joulukuun 14 päiwänä, wiewat kaikki rewontulemme. Olemme nähneet heidät, silloin kun rewontulia on ollut taiwaalla, olewan aika wilskeessä isojen kaapiensa ääressä, joihin he luultawasti kokoawat rewontulia. On niilla semmoinen jalalla seisowa konekin, jolla he niitä ampuwat. Tämä tapahtuu niin että ensin sihtaawat koneen putken rewontulia kohti, sitten nakkaavat mustan weran päänsä ja sen koneen yli ja wielä wähän aikaa tähdättyään naskauttawat ja silloin se taitaa laueta, waikk’ei kyllä paukahda eikä näy sumuakaan. En kyllä uskalla lujasti waittaa ampumiseksi, mutta mitäpä se muutakaan lienee. Ei ne kyllä ole häijyjä miehiä ja saisiwat ne kernaasti olla täällä, jos waan tämä suwi ei ole heidän hommastaan, kun owat wieneet remontulet, ettei niitä näy kun joskus.
Jäätkin owat Tenojoessa menneet niin huonoiksi, että talonpoika Aslak Guttorm, joka oli paluumatkalla Norjasta ruokatawarain noudosta, pudotti heivosensa jään alle, jonne se katosi rekineen tawaroineen. Mies kumminkin pääsi jään syrjälle ja siitä lujalle jäälle eikä hänelle itselleen tullut muuta wahinkoa kun että kasteli peskinsä, joka ehkä niwonnee näin lauhalla.
Piirasen toistekin jotakin jos arw. toimitus ei paiskaa tätä siihen pussiin, jota olen joskus nähnyt nimitettäwän ”paperikoriksi”.
Lappalainen.

 

Olen kombineerannut yhteen nämä kaksi asiaa, Pohjois- Suomen ilmaston lauhtumisen ja Skandinaavian länsirannikkoa huuhtelevan merivirran lämpenemisen, tahtomatta kuitenkaan vasaranlyönnein sanoa oikean ratkaisun löytäneeni. Ovathan jää ja lämpökaudet siksi useasti pallollamme vaihdelleet, että syy voisi olla jossain moisessakin. Sitä väitettä tahdon kuitenkin vakaasti tukea, että ilmastossa Pohjois-Suomessa viime vuosikymmeninä on tapahtunut syviä järkytyksiä, joista yhtenä todistuksena on keväthankien väheneminen. Ja välillisenä todistuksena liittyy tähän varsinkin lintufaunan tavaton rikastuminen eteläisten lajien etenemisen kautta pohjaa kohti viime aikoina.

1913

Kirje

helsingistä.

16.01.1913 Keski-Savo no 5

Ilmatieteilijät wakuuttawat, ettei näin lauhaa talwea ole ollut sitten wuoden 1841. Merkillinen tämä talwi onkin: lumeton joulu, lumeton tammikuu … Ikäänkuin enne-merkkejä maassa ja taiwaassa! Ja sitten tämä onneton wuosiluku, jonka kahta wiimeistä numeroa ei woi kirjoittaa tuntematta pientä ahdistusta sydänalassa! Toihan jo wiime wuosi paljon mukanaan sellaista, jota olisi saanut olla tulematta- wuodenwaihteen tawanmukainen tilinpäätös, joka sanomalehtikatsauksina juuri näihin aikoihin on joutunut ihmisten pohdittawaksi, ei totta tosiaankaan ole omiaan wirittämään kowinkaan waloisia toiweita. Mutta sittenkin: etehen eläwän mieli! Ehkäpä uuden taipaleen warrella alkaa jo nousta aamun sarastus, ehkäpä muuttuukin onneton luku onnen-numeroksi maailman arpajaisissa —.

 

Asemarakennuksen rakennustyö toisen kerroksen tasolla vuonna 1913.

Wikimedia Commons

1919

tammikuun vesisateet

 

11.01.1919 Keski-Uusimaa no 3

Vesisateet tammikuussa. Niiden pitäisi merkitä erinomaista vuodentuloa. Mitä suurempi suoja tammikuussa, sitä parempi viljasato seuraavana kesänä. Jos kaikki lumi sulaa puitten oksilta tammikuussa, ovat kaikki tähkät hyvin täyteläisiä elokuussa. Ensimäisestä tammikuun suojasta täsmälleen 200 päivän päästä pitäisi uutisleivän olla pöydällä, siis hyvissä ajoin, aivan elokuun alkupäivinä. Kuka elää, hän näkee. Mutta niin ovat vanhojen merkit! Suvetkoon siis vain vahvasti, että saadaan oikein vankka sato. –

Sivua täydennetään aika ajoin.

Lähteet ellei toisin mainita:

https://digi.kansalliskirjasto.fi/

Pixabay

Pohjoisen pallonpuoliskon vuotuinen keskilämpötila 1880- 1969

 

(H. Asakura Japan Meteorological agency, updated by Budyko 1969)

 

https://archive.org/details/understandingcli00unit

 

 

 

Pin It on Pinterest

Shares
Share This